1. helmikuuta 2018

Auringon lämpö kasvoilla

Tammikuu on nyt takana päin ja taas ollaan vähän lähempänä kevättä. Siis ette tiedäkään miten mä odotan kevättä. Tämä talvi on ollut mulle nyt jotenkin poikkeuksellisen tuskallinen (tai sitten olin vain ehtinyt unohtaa kuinka kamalaa talvi onkaan). Jotenkin tuntuu, että tänä talvena olen ottanut tämän jatkuvan pimeyden, kylmyyden ja sateen vielä raskaammin kuin aikasempina vuosina. Pelkään jo että raja alkaa olla täynnä enkä tiedä miten tulen selviämään enää yhdestäkään talvesta. Mä kun kuitenkin olen henkeen ja vereen kesäihminen.

auringon lämpö
Olo on ollut siis todella masentunut, ahdistunut, surullinen ja jopa stressaantunut jo pidemmän aikaa johtuen tästä kaikesta mitä talvi tuo mukanaan. Eilen se kolahti tajuntaan, että kaikki tämä tosiaan johtuu siitä pimeydestä. Eilen oli aivan pilvetön taivas ja aurinko pääsi näyttäytymään enemmän kun mitä se on saanut pitkään aikaan. Heti huomasin oloni olevan positiivisempi ja energisempi.

Ja kun astuin ovesta ulos ja tunsin auringon pienen lämmön mun kasvoilla.. Tunsin kuinka ne loppuun kulutetut patterit alkoivat latautumaan. Koska siltä musta on tuntunut - että patterit ovat loppu. Ja latautuakseen ne tarvitsevat aurinkoa.

Kävelin eilen töihin niin iso hymy mun kasvoilla. Synkin talvi on nyt ohi. Ei täällä nyt ihan mikään kevät vielä ole (tänäänhän sitä lunta tulee taas ihan kiitettävästi), mutta se että päivät ovat jo huomattavasti pidempiä ja auringon paistaessa sen lämmön tuntee jo iholla ovat jo todella suuria asioita minulle.

Ihan huikeeta kuinka yksi aurinkoinen päivä antoi mulle ihan mielettömästi virtaa jatkaa eteenpäin. Nyt lähden tästä vähän kolailemaan lunta ennen töihin lähtöä, mutta kuullaan taas pian! ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti piristää päivääni! ♥