5. kesäkuuta 2016

That Sunday feeling



Tuossa aiemmin juuri hehkutin ihmisille sitä, kuinka saan aina sunnuntaisin enemmän tehtyä asioita kuin minään muuna päivänä viikossa. Ei siinä mitään, normaalisti tämä on kyllä totta. Normaalisti sunnuntaisin olen niin inspiroitunut uudesta kohta alkavasta viikosta, että teen kovasti suunnitelmia seuraavalle viikolle ja alan jo toteuttamaankin niitä aivan innoissani. En ole nykyään mikään bilehile, joten normaalisti olen lauantai-sunnuntai yönä nukkunut pitkät unet ja olo on energinen ja virkeä. Tänään ei kuitenkaan ole minulla tavallinen sunnuntai. Tänään ei ole tehopäivä.

Varmasti suurin syy siihen on se, että pari viimeistä yötä on tullut nukuttua todella huonosti. Perjantaina jouduin jäämään töissä ylitöihin ja pääsin vasta puoli kahdentoista aikaa illalla lähtemään töistä kotiin, joten nukkumaan pääsin vasta yhden aikaan yöllä. Seuraavana aamuna pitikin olla taas kahdeksan jälkeen heti töissä, joten herätyskello alkoi pärisemään 06:30. Olin vielä herännyt kolme kertaa yön aikana, joten eipä siinä montaa tuntia ehtinyt nukkumaan. Lauantaina töitteni jälkeen vietimme ihanaa iltaa rakkaan ystäväpariskuntamme kanssa, joita ehdimme näkemään aivan liian harvoin. Oli aivan mahtava ilta, mutta nukkumaan tuli mentyä taas vasta yömyöhään enkä tänä aamuna saanut kovinkaan pitkään nukuttua. Olen vain heräillyt aamukuuden jälkeen vähän väliä. Tällä hetkellä painaa siis parin yön univelat ja se kyllä tuntuu olotilassa.

Nuutunut, väsynyt ja jotenkin aivot ihan sammuksissa. Ei mitenkään virkeä tai energinen olotila. Sen sijaan, että yrittäisin tällä olotilalla väkisin vääntää sutasten jotain, mihin tiedän, etten tule olemaan tyytyväinen, annan mielummin tämän päivän levolle, vietän aikaa poikaystäväni kanssa rentoutuen ja menen aikaisin nukkumaan. Maanantai aamuna mielummin herään sitten hyvin levänneenä ja virkeänä seuraavaan viikkoon ja hommien pariin.

Rauhallista sunnuntaita kaikille!

♥ Kata

2 kommenttia:

  1. Univelat on tosi rassaavia. Itsellä on paljon kokemusta niistä. Kärsin aina välillä (etenkin ennen kuukautisia) ihan unettomuudesta. Ei vaan saa nukuttua kunnolla, vaikka voisikin. Pahimmat pitkäkestoiset unettomuuskauteni koin kuitenkin nuoruusvuosinani, jolloin aloin jopa pelätä nukkumaan menoa. Monesti arkisin en nukkunut ollenkaan, tai sitten vain noin 1-4h. Onneksi niin pahoja uniongelmia ei ole enää ollut (eikä toivottavasti tulekaan).
    Alla mun blogilinkki:
    https://tanssitytto.wordpress.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei :/ Unettomuus on kyllä jotain aivan hirveetä. Se vetää kokoaika vain entistä matalammaksi ja perus arjesta seliviytyminen alkaa pian vaatimaan paljon. Ihana kuulla, että olet kuitenkin päässyt pahimmista univaikeuksistasi eroon! :)

      Poista

Jokainen kommentti piristää päivääni! ♥